Opel Astra -95 Sedan. Tämä on meidän perheen käyttöauto ja auto on tarkoitus viedä näyttelyyn 30.5.2015.
Aloitan auton penkkien verhoilusta ja sen jälkeen verhoilen ovipahvit ja katon.
Auto on ollut meillä jo melkein parin vuoden ajan, vaikka olenkin virallinen omistaja ollutkin vasta reilu puoli vuotta. Auton olemme saaneet sukulaisilta. Edellinen auto hajosi, joten tarvitsimme nopeasti autoa. Lainasimme tätä kyseistä autoa ja se jäikin meille. Siitä se ajatus sitten lähtikin.
Suunnittelu
Olen brodeerauttanut etupenkkien selkänojien kankaat jo valmiiksi, ennen kun aloitin verhoilun purkamisen. Auton etupenkkien muutostyöt tulevat istuinosiin ja selkänojiin. Selkänojien sivut tulevat muuttumaan kuppimaisemmiksi lisäämällä limivaahtomuovia täytteeksi.
Auton kankaat tulee olemaan musta keinonahka ja kiinan punainen Alcantara. Alcantara tulee penkkien keskelle tuomaan sporttista ilmettä autoon.
Toteutus
Aikataulu:
Olen suunnitellut aikatauluni niin, että tekisin penkin per viikko. Takapenkkeihin varasin 2 viikkoa, koska se oli kaksiosainen penkki. Penkeille on varattu yhteensä 4 viikkoa aikaa. Muulle auton verhoilulle varasin 2 viikkoa aikaa, mikä todellisuudessa on varmaankin vain 1 - 2 päivää, koska ovipahvit ja katto ovat valmiit.
Takapenkki
Aloitin Opelin takapenkin purkamisella.
Irrotin ensiksi taustapahvista muovisilla verhoiluraudiolla verhoilukiinnikkeet ja ne lähtivät näpsäkästi.
Verhoilu oli pingoitettu pahvisuikaleilla penkin selkänojan taustapellin uraan/ kouruun
Kun rupesin irrottamaan verhoilua, niin huomasin, että verhoilu oli kiinni niin sanotulla vedolla eli listalla, joka on huovantapaista, mutta tukevaa kangasta. Siinä on muovinen reuna, johon tulevat autokoukut kiinni. Autokoukut ovat rosterisia metallikoukkuja, jotka puristetaan oikeaan muotoonsa erikoispihdeillä.
Otin verhoilusta kappaleet toisistaan irti mattoveitsellä. Näpsäkästi lähti irti, suitsait irti vain.
Takapenkit ovat kaksiosaiset. Kummassakin selkänojan osassa on lukitusmekanismi ja painike, jolla saa lukituksen auki. Nämä painikkeet olivatkin sen verran ovelasti kiinni, että meni kotvanen aikaa hoksatakseni sen, miten ne todellisuudessa olivat kiinni tukiraudassa.
Takapenkin istuinosan verhoilut oli pingoitettu tuollaisella muovikourulla, joka oli ommeltu verhoiluun kiinni.
Korjasin tämän montun vaahtomuovilla, eli liimasin sen kaksikomponenttiliimalla.
Kankaaseen piirtäminen olikin aika helppoa, sillä käytin vanhoja verhoilun osia kaavoina.
Mietin jonkin aikaa, kumpi tere tulisi verhoiluun. Vaimonkin mielestä punainen terenauha näkyy ja on siistin näköinen. Musta tere hukkuu mustaan keinonahkaan.
Terenauha leikataan 3 cm leveiksi suikaleiksi ja pituutta kannattaa jättää reilusti, niin että ei tule liian lyhyt.
Näin ne tereet syntyvät: kangas laitetaan tereytimen ympärille ja ommellaan terepaininjalalla päästä päähän, ydin on kumista onttoa putkea.
Tässä ne tereet nyt sitten ovat valmiina verhoiluun, ompelemista vailla.
Ompelu sujuu näppärästi teollisuusompelukoneilla ja sellaisen omistan itsekin.
Vanhan verhoilun osia oli hyvä käyttää mallina, koska muuten osat olisivat menneet väärinpäin.
Tässä kuvassa asentelen autokoukkuja verhoilun vetoihin.
Tässä on valmiit takapenkin istuinosat.
Tässä odottaa verhoilu odottaa paikoilleen laittamista.
Työvaiheet olivat ihan samat kuin istuinosissa.
Taustapahvi valmiiksi ommeltuna.
Tässä on koko komistus kokonaisuudessaan. Kyllä nyt muksujen kelpaa istuskella takapenkillä.
Aikatauluni:
Ylitin itseni oikein kunnolla, sillä sain kuin sainkin takapenkit valmiiksi yhdeksän päivän aikana. Aikaa kului 39 tuntia. Ei vielä ole ihan ammattilaisen aikataulu, mutta ei se voi ollakaan, koska tämä oli minun ensimmäinen auton penkkini, mutta tästä on hyvä lähteä aikataulua ja ammattitaitoa parantamaan.
Apukuskin penkki
Aloitin etupenkkiprojetin irrottamalla autostani apukuskin penkin.
Aloitin verhoiluoperaation purkamalla ensin selkänojan verhoilun tehdäkseni muutokset selkänojan sivuihin. Leikkasin vaahtomuovileikkurilla sivukohokkeet pois laittaakseni limivaahtomuovia korokkeeksi. Limiä siksi, että sivut pysyvät ryhdissään. Koska limi on aika kovaa materiaalia, niin ryhti säilyy. Sen jälkeen kun olin liimannut limit, niin liimasin takaisin leikkaamaani sivun osat.
Aikatauluni apukuskin penkille on noin viikko eli 28 tuntia. Katsotaan, miten äijän käy.
Tästä se lähtee :)
Tästä on hyvä lähtee
Penkki oli tähtipääruuveilla kiinni autossa ja penkin osat toisissaan kiinni. Ensin luulin lämpövastuksen johtoa yhtenäiseksi, mutta onneksi verhoilun alta löytyi kuin löytyikin liitin. Penkin välistä löytyi suklaata, nami nami.
Yllätykseksi penkin selkänoja olikin tehty keinokuidusta.
Lämpövastus oli ihan lerppu, kun sitä piti kädessä.
Tässä on nyt sitä limiä, jota oli tarkoitus laittaa vaahtomuovin alle, mutta yllätyksekseni penkin selkänoja olikin tehty keinokuidusta. Vaihtoehdokseni jäi vain se, että laitan limiä ja HR 50 vaahtomuovia keinokuidun päälle. Limihän on itsessään myös vaahtomuovia, mutta kovaa ja valmistettu vaahtomuovijätteestä.
Tässä on sitten ne vaahtomuovit, jotka tulevat noiden limivaahtomuovien päälle. Olen leikannut nämä vaahtomuovit vaahtomuovileikkurilla.
Tässä on laitettu limin päälle HR 50 vaahtomuovia, 2 cm paksua.
Sivuista on otettu kiilamaiset palat pois sopivuuden löytämiseksi.
Tässä kuvassa on menossa ulkosivujen ja takaosan kaavoitustyö.
Kuva takaa. Vielä tässä vaiheessa ei oikein pystynyt pingoittamaan lakanakangasta.
Takaosan kaavoittaminen oli vaikeaa. Vaikka kuinka kiristi, niin jäi löysälle.
Yläosa olikin helpompi kaavoittaa.
Tässä 200 mm:n vanu liimattuna keskelle.
Brodeeratut selkänojan osat odottamassa ompelua.
Tässä ommeltu kokonaisuus.
Tässä näemme, kuinka kaavoitus voi mennä pileen, joten tein uusiksi koko selkäosan ja kaavoitin uudelleen.
Tämä kuva todistaa sen, että kangas on löysällä, koska takaosassa on liikaa kangasta, joten purkuun meni.
Jouduin purkamaan ensiksi sivut, jotta saisin selville, paljonko joudun leikkaamaan kangasta pois.
Viivasta huomaa hyvin, että kangasta on todellakin ihan liikaa. Tein koko takakankaan uusiksi, koska se repesi alaosasta. Leikkasin uuden keinonahan ja tein kavennukset kaavaan. Näin sain onnistumaan takaosan.
Kuten kuvasta näkyy, niin olen jo iskenyt näppini istuinosaankin. Tässä on meneillään puretun istuinosan verhoilun osien merkkaus. Näin tiedän, mikä on mikin ja mikä on etu- ja mikä takaosa.
Tässä näkyykin jo melkein valmis istuinosa, eli olen kerennyt jo leikkaamaan ja ompelemaankin kankaat.
Valmis istuinosa paikoillaan
Tässä on alkuperäinen verhoilu niskatuessa, jonka olisin halunnut tehdä samanlaiseksi, mutta alan ammattilainen kehoitti minua tekemään pussin päälle, jotta pääsisin helpommalla. Otin neuvosta vaarin ja toteutin annetut ohjeet.
Kaavoitin niskatuen ja tein lakanakangasversion, joka onnistui. JIHUU!
Liimasin niskatuen alaosaan niin sanotun verhoilulistan, joka on vaneria. Niittasin lopullisesti kiinni tekemäni hupun. Tässä olisi kannattanut käyttää ruostumattomia niittejä, mutta laiskuus vei voiton ja laitoin tavallisilla niiteillä. Valmiit kuvat ovat lopussa
Ovipahvit
Seuraavaksi otin käsittelyyn etuovien pahvit. Kuvasta näkyy vain äänieristystä, joten sen jouduin repimään kokonaan pois, jotta sain pahvit esiin, jolloin pääsin irroittamaan pahvit.
Pahvit olivatkin kiinni kiinteästi, joten jouduin poraamaan muoviset tapin päät pois, koska ne oli sulatettu pahviin kiinni.
Tältä se ovipaneeli nyt näyttää ilman ovipahvia.
Tässä onkin alkuperäinen verhoilu pahvissa. Yäk, en tykkää.
Ovipahvit on laitettu kiinni kuumaliimaa ja ruuveja käyttäen.
Ovipahvit valmiina asennettavaksi.
Oikea ovipahvi paikoillaan.
Vasen ovipahvi paikoillaan.
Näkymä kuskinpenkiltä katsoen.
Kattoverhoilu
Tässäpä on sitten tämä kattoverhoilu. Tämä on tarkoitus muuttaa mustapunaiseksi komistukseksi.
Tässä osviittaa siitä, minkä muotoinen keskiosa on tulossa, eli keskiosa tulee punaisesta Alcantarasta.
Ilman apuviivoja olisi päällystäminen melkein mahdotonta, koska miten ihmeessä sitä saa muuten verhoilun suoraan ja tarkkaan laitettua.
Tässä kuvassa verhoilu on vain lätkäisty päälle, että näkee, millainen siitä on tulossa.
TADAA! Tässäpä se koko komeus sitten makoileepi pöydällä.
Tässä sitten on koko komeus pystyssä ja maestrokin on kuvassa.
Kuskin penkki
Tässäpä tämä viimeinen muodonmuutosta odottava kohde.
Tässä nyt näkee sen saman, mikä apukuskin penkkiinkin on tehty.
Vaahtomuovi ja lämpövastus sekä vanu on liimattu
Tämä on sitten hankala huppu asentaa, sillä se meinaa revetä, jos ei ole tarkkana kuin porkkana.
No niin, nyt se on sit siinä.
Istuinosassa tuli yllätyksenä se, että lämpövastuksia ei ollutkaan liimattu penkkeihin kiinni.
Vanutettu istuinosa.
Ja tässä se on: viimeinen osa, joka on VALMIS!
Tässä koko kokonaisuus yhdessä paketissa, eli Opelissa.
Opinnäytetyö on VALMIS!
Loppumietteitä
Opinnäytetyö oli aika haastava, koska en ollut koskaan ennen verhoillut auton penkkejä ja se toi paljon haasteita työn onnistumiseen.
Mokia tuli paljon, mutta osasin korjata ne kunnialla. Joitain virheitä kyllä jäi, mutta ne eivät jääneet niin pahasti näkymään, että ne olisi pitänyt purkaa. Jos ja kun teen asiakastyötä, niin osaan jo ottaa huomioon nämä seikat, ettei niitä sitten tule asiakastöissä ilmi.
Opinnäytetyön ohella ja sen jälkeen tulevia muutoksia.
Tilasin kaverini kanssa uuden maskin autoon, sillä nykyinen maski on kiinnikkeistään rikki.
Maski maalaataan auton korin väriin, samoin kuin ovenkahvat ja peilitkin (peilit ehkä vaihtuvat M-look Classic tyylisiin tuning peileihin). Auton puskuritkin maalaan korin väriin.
Autoon tuli "uudet" vanteet Vaasasta ja kumit odottavat jo Nastolassa.
Takaspoileri odottaa asentamista verkkokopissa
Autoon on jo hommattu kirkkaat sivuvilkutkin, jotka on jo asennettu.
Tarkoituksena on myös verhoilla turvaistuimet auton teeman tyyliin sekä myös hattuhylly.
Tässä nämä lasten turvaistuimet nyt sitten ovat. Oikeanpuoleinen ei sitten ole mikään kaunistus, vaan kauhistus. Keinonahka ei käyttäydy samoin kuin trikookangas, joten tulen verhoilemaan joskus tämän uudestaan ja käytän silloin jotain muuta kangasta kuin keinonahkaa joustavuuden takia.
Tämä logo koristaa nyt hattuhyllyä ja hattuhylly on myös valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti